Keväisiä ja vähän kesäisiäkin kuvia omalta pihaltani 2011

                                            Rusokirsikan kevät väritys. 
                                            Kukkia siunaantui tänä keväänä huikeat 3 kpl !
                                           Mikä onkin ennätys kolmen kevään ajalta.

                                          Minulla on tapana aina puutarhamyymälöissä
                                                       käydessäni etsiä erikoisuuksia.

                            Mutta myös mieheni tuo toisinaan työmatkoiltaan meille tuliaisia.
                              Mm, olivipuun, tyrnejä, pihtoja, mustaseljaa, kesäkukkia... 

        Tänä kesänä etupihaamme koristaa aito palmu.

Korkeutta hänellä jo nyt yli 2 metriä.

Rungon halkaisija jo 6-7 cm.

Valitettavasti tässä pihalla se ei varmasti talvehdi..

 Mutta eiköhän me jokin koti sille talveksi ehditä löytää.

Minulla jo muutaman vuoden tässä kasvanut Höyhenpensas

päätti ensimmäistä kertaa ilahduttaa minulla muutamalla kukallaan.

Lehdet näyttävt lähinnä Lepän lehdiltä,

mutta tämä pensas jää kuulemma metrin korkuiseksi ja kukkii tosiaan noin suloisesti.


 

Purppuraomenapuun kukinta alkamassa.

Kultatyräkkki kukassa.

Havuryhmäni sai uuden tuoreen karikekerroksen.

Tykkään leikitellä erivärisillä kasveilla.

Kuvassa pilarikataja, tuivio, kultatuija, okakuusi,

japaninverivaahtera, tuija-aita sekä pihlaja.

 

Aina keväisin minä tutkin innoissani pihaani,

että mitkä kasvit selvisivät rankasta talvesta,

ja mitkä menehtyivät.

Asummehan Etelä-Karjalassa,

 täällä on aina kylmät ja runsaslumiset talvet..

Mutta yllätyksiä tulee myös keskikesällä.

Nimittäin edellisvuoden kesäkukat on tehnyt

siementaimiaan mitä erikoisimpaan paikkaan.

Mm. tämä riippupetunia.

Eihän moista kaunotarta voi kitkeä tuosta.

Sain vihdoin tämän etupihani uusimman havuryhmän valmiiksi.

Viimeistelemällä sen maisemointikankaalla ja valkoisella soralla.

Odotan innolla että katajat tuosta kasvaa.

Kuvan keskellä oleva pyöreä laite on aurinkokennolla toimiva myyräkarkoitin.

Syksyn myyrät ovat nimittäin palanneet minunkin pihalleni.

Englanninsetteri koiramme ei viime talvena enää kestänyt pihalla vaan

lähti aina tilaisuuden tulleen pyörähtämään naapurustossa.

Loppukesästä minä vihdoin ehdin tekemään puusta, uuden aidan pätkän.

Vanhan rikkinäisen  vihreän metalliverkon tilalle.

Vieläkö ehtisin sen vielä maalata..

Myös tähän kaaren alle tein uuden puuportin.

Portinsalpaa etsin kauan kaupoista, ennenkuin löysin mieleiseni:

joka sulkeuttuu lukkoon lähes itsestään.

Portista kun ei ole karkaavalle koiralle mitään hyötyä,

 jos porti ei mene helposti lasten perästä kiinni.