Tietoja minusta

Blogin perustin aikoinani yritykseni toteutuneista pihatöistä. Muuttuneen elämäntilanteen vuoksi olen nykyään päätyössä kasvihuoneella. Mutta sivutoimisena teen edelleen Luumäellä ja lähikunnissa: Pihasuunnitelmia, neuvontakäyntejä ja pensaiden leikkuuta yms. pieniä pihatöitä. Yhteyttä voi ottaa tämän blogin kautta sähköpostilla tai yhteystiedot löytyvät Pihapalvelu Verson tiedoilla googlaamalla.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Syreenit



Tekstin aineisto löydetty mm. Kotipuutarhalehdestä 6/96

 
"Itse pidän paljon syreeneistä, ja tämän jutun avulla haluan teille esitellä, että Suomessakin voi kasvattaa
monia eri syreeni lajeja ja lajikkeita."
Pihasyreenit tulivat Tukholmasta Turkuun vuonna 1728.
1700-luvun puolivälissä Pihasyreenit levisivät Suomenlinnasta muuhun maahan sotilaiden ja rakennus miesten mukana.  Unkarinsyreeniä on istutettu puistoihin viime vuosisadan lopulta lähtien.

 Luonnonvaraisena syreenit kasvavat Kaakkois-Euroopasta Itä-Aasiaan. Lajeja on 25-30.

Röyhymäiset kukinnot kehittyvät edellisen vuoden oksien kärkiin tai lehtihankoihin.
Kukan teriö on suppilomainen, neliliuskainen, ja sen väri vaihtelee valkoisesta tumman sinipunaiseen.

Korkeita ja tiheäkasvuisia syreenejä istutetaan tuulensuojaa kaipaaviin pihoihin ja jopa teiden varsille, 
koska niiden suolankesto on kohtalainen. Kasvutapansa ansiosta ne suojaavat jopa myös melulta.

Kaikki syreenit soveltuvat yksittäis- ja ryhmäkasveiksi sekä vapaasti kasvaviin aidanteisiin. 
Monia lajikkeita myydään myös yksirunkoisina pikkupuina mm. Pikkusyreeni, Tammelan Kaunotar..
Unkarin- ja puistosyreenin ovat kauniita myös leikattuina pensasaitoina, mutta tällöin pensaat eivät kuki.

Syreenien eduksi koristekasvina voi lukea sen, että pihasyyreeni puhkeaa aikaisin lehteen, eikä pensas ole myrkyllinen.
 Kestävät syreenilajit ja -lajikkeet istutetaan joko keväällä tai syksyllä, mutta esimerkiksi jalosyreenit on paras istuttaa keväällä, jotta ne ehtivät kunnolla juurtua kasvupaikkaansa ennen talven tuloa.
 Syreenit istutetaan tuoreeseen, runsasravinteiseen hyvin kalkittuun maahan. Ne tulevat toimeen varsin vaatimattomassakin paikassa, mutta kasvu ja kukinta kärsivät. Aurinkoinen tai puolivarjoinen kasvupaikka on syreenille sopivin. varjossa kukinta jää vähäiseksi.

Syreenit ovat yleensä varsin terveitä ja puhtaita kasveja. Toisinaan jotkut perhostoukat esiintyvät niin suurina joukkoina, että ne aiheuttavat pensaille näkyvää haittaa.

Muutamia tuholaisia mainitakseni:

SYREENIKIITÄJÄ:n toukka on varsin kaunis, 10-12 senttinen vaaleanvihreä sinipunavalkojuovikas kiitäjäntoukka.  Torjunnaksi riittää toukkien poimiminen pensaista.
<==


PENSASKÄÄRIÄINEN Parin sentin mittaiseksi kasvava toukka kutoo lehtiä yhteen ja syö niihin reikiä. Toukkia torjutaan parhaiten varhaiskevätruiskutuksella tai toukkavaiheessa malationilla.

 SYREENIKOI vioittaa miinaamalla piha- ja unkarinsyreenin lehtiä. Sen toukat talvehtivat koteloina maassa. Syreenikoita voi torjua poimimalla vioittuneet lehdet toukkineen pois. Kasvualustan hyvä muokkaaminen puolestaan vaikeuttaa toukkakoteloiden talvehtimista, koska ne joutuvat muokatussa maassa syvälle. Rnsaan toukkaesiintymän voi torjua myös malationilla.

Syreenilajit

Tunnetuin syreenilaji on  
Pihasyreeni (Syringa vulgaris).  
Voimakkaasti tuoksuvien, komeiden kukintojensa vuoksi se kuuluu Suomen suosituimpiin koristepensaisiin. Menestyy hyvin Oulussa saakka.2-5 metriseksi kasvava.
Pihasyreenejä on jalostettu useita satoja lajikkeita, joilla on suuret, osalla kerrannaiset kukat. Kukan värikirjo on laaja valkoisesta tumman sinipunaiseen. Myös keltakukkaisia tunnetaan.Pihasyrreni kukkii Etelä-Suomessa kesäkuussa, pohjoisemmassa heinäkuussa.


Jalosyreenit ovat kookkaita, lähes pihasyreenin korkuisiksi kasvavia pensaita. 
Jalosyreenejä voidaan viljellä vain eteläisemmässä Suomessa, ja ne ovat vaateliaita kasvupaikan suhteen.

Suomessa myynnissä olevia jalosyreenejä on muun muassa:
Andenken an Ludwig Späth  : tummansinipunakukkainen
Charles Joly : purppuranpunaiset, kerrotut kukat tiheissä ja lyhyissä kukinnoissa.
Michel Buchener : kerrannaisissa lilanruusunpunaisissa kukissa on valkoinen keskusta.
Mme Lemoine: valkoinen kerrannaiskukkainen.

Unkarinsyreeni ( Syringa josikaea) on pihasyreeniä kestävämpi ja menestyy Lapissa asti. Se on jäykkä ja pystykasvuinen pensas, joka tulee yli kolme metriä korkeaksi.  Tumman sinipunaiset kukat on pystyissä, kapeissa, tiheissä tertuissa, ja kukinnot sijaitsevat tavallisesti yksittäin, kun pihasyreenin kukinnot on pareittain.
Unkerinsyreeni kukkii vähän pihasyreeniä myöhemmin. Nimestään huolimatta unkarinsyreeni on kotoisin Romanian ja Ukrainen vuorilta.
Ongelma on, että aitoa unkarinsyreeniä on vaikea saada taimistoista. Tarjolla olevista muodoista useimmat on puistosyreeniä.




Puistosyreeni (Syringa x henryi) 
on kasvutavaltaan Unkarinsyreeniä leveämpi, rehevämpi ja rotevampi. Tämän risteymälajin koristearvo on hyvä, yleensä parempi kuin aidon unkarinsyreenin.
Kukan väri vaihtelee valkoisesta vaalean purppuranpunaiseen, yleisin väri on lilanruusunpunainen. Kukinto on leveä ja jonkin verran harsu, kukinto-aika on sama kuin unkarinsyreenillä.


 Mistä unkarinsyreenin ja puistosyreenin sitten erottaa? Puistosyreenin lehdet ovat alta karvaiset ja ruskehtavasuoniset. Unkarinsyreenillä vaaleasuoniset ja kaljut. Puistosyreenin kukkien terälehdet ovat sivulle harottavat ja Unkarinsyreenissä pystyt, jonka vuoksi näytää ettei kukka avaudu kunnolla.

Ja jonkun tiedon mukaan Unkarinsyreeni ja Puistosyreeni on yks. ja sama kasvi. Puistosyreeni on vaan vuosien varrella vaihtanut viljelynimensä Unkarinsyreeniksi. Toiset taimistot myy edelleen vanhalla nimellä.   Eli ristiriitaista tietoa!  
 Itse epäilen, että erot näissä pensaissa on niin pieni, että toiset taimistot laittaa sen lapun mitä kulloinkin tilataan..)



 Nuokkusyreeni (Syringa reflexa) on kestävä ainakin 
Etelä- ja keskisuomees. Sen tunnistaa ruusunpunaisista, 
kapeista ja riippuvista, noin 30 sentin mittaisista kukinnoista.

 Myös nuokkusyreeni on korkea ja leveä pensas. 
Oksat on aluksi pystyt, myöhemmin kaarevat. 
Lehdet kapeahkot. Kukkien väri muuttuu nuppujen karmiininpunertavasta ruusunpunaiseksi, sisältä kukat ovat valkoiset. 
Laji kukkii kesäkuussa. Talvenkestävyys ei ole erityisen hyvä.





 Isabellansyreeni (Syringa Preston-hybridi)  
on nuokku- ja vilasyreenin välinen risteymä, jonka kukinnot ovat jonkin verran nuokkuvat, levetä ja värikkäät. Lajista tunnetaan useita lajikkeita, joiden kasvutapa ja kukan väri vaihtelevat.

Valkoinen Holger on arvokas lajike.
Hiawatha matala, violetinruusunpunakukkainen.
Coral ruusunpunainen.
Royalty sinivioletti





Uutuutena ( tässä lehtijutussa ei vielä mainittu) haluan mainita  
vain metriseksi jäävän:
Pikkusyreenin / Kääpiösyreeni (Syringa meyeri`Palibin`)
Tuuheakasvuinen pyöreä pienikasvuinen pensas ja pikkupuu. Lehdet pyöreähköt ja muita syreenejä huomattavasti pienemmät. Kukkii alkukesästä punavioletein kukin, ja saattaa kukkia uudelleen loppukesällä.
Menestyy I-IV vyöhykkeillä.




 Likusterisyreeni ( Syringa reticulata) 
on kokeilemisen arvoinen syreeni. Kotoisin Itä-Aasiasta. Menestyy Etelä- ja Keskisuomessa: V vyöhykkeellä.
Kasvaa 3-5 metrin korkuiseksi pensaaksi tai kuten kuvassa : pikku puuksi. Muista syreeneistä likusterisyreeni poikkeaa kukan rakenteen perusteella. Pienet, kellanvalkeat kukat ovat suurissa yli 20 senttiä pitkissä kukinnoissa. Lehdet ovat isot ja leveät.  Kukkii vasta heinäkuussa, joten sopii hyvi laajentamaan syreenivalikoimaa.

Kiinansyreeni (Syringa x chinencis) on kotoisin Kiinasta nimensä mukaisesti. Korkeutta tälle tulee vain 1-2 metriä. Lajikkeita. Alba: vaalean lilat kukat, Saugeana: violetin punaiset kukat. Menestyy III vyöhykkeellä.


 

 Suomalaisia uusia risteytyksiä mm. valkokukkainen Tammelan Kaunotar

  
 Sekä Etelä-Suomessa menestyviä harvinaisempia risteymiä:

 Röyhysyreeni, nuokkuröyhysyreeni, nukkasyreeni, koreansyreeni, sirosyreeni, villasyreeni, kaarisyreeni.






Lisään vielä lopuksi Syreeneiden sitkeän elämänhalun.
Nämä alla olevat jalo- syreenit on edellis syksynä leikattu kuvan tavalla aivan matalaksi. Kesäkuun alussa leikatut pensaat näyttivät jo näin elinvoimaisilta.
Varsinkin oikeanpuoleinen on muutaman vuoden päästä hyvin runsas ja peittävä.

Toisinaan ikä ja lumi tekee pahaa jälkeä myös syreeneille, jolloin niitä joutuu siistimään / leikkaamaan rajumminkin, kuten näille.  Leikkatessa pitää vain muistaa, että syreeni kukkii vain edellisvuoden versoilla.

Eli jos haluat pitää syreenisi vuosittain kukkivana ja mahdollisesti peittävänä: niin leikkaa mieluummin harventaen kuin näin rajusti.
Ja uusi harvennusleikkaus muutaman vuoden kuluttua, niille oksille mitkä ensimmäisellä kerralla jäivät leikkaamatta.




sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Pikku lammen perustaminen

 Minä olen jo usean vuoden ajan haaveillut vesiaiheesta pihallamme.
 Edellisessä kodissamme oli halkaisijaltaan 3-4 m ja syvyydeltään 
         jopa 2m,  lähdelampi. 
                              Eli uitavan kokoinen, mutta lähteiden ansiosta hytisevän kylmä.

                              Tässä oli aikaisemmin Tuijaryhmä, mutta jostain syystä 2 Tuijista
                              kuoli talvella.  (eivät olleet minun istuttamiani..)
Ja kun löysin kaupasta alennusmyynnissä olevan 
                               valmiin altaan, en voinut vastustaa sen ostamista.



Ensin siis kaivoin riittävän suuren ja syvän montun. 
                           
Normaalisti altaan alle kannattaa laittaa riittävä kerros 
hiekkaa/soraa roudan vuoksi.
Mutta meidän pihan maa on hienoa hiekkaa.
Ruskeat kankaat on maisemointikangasta,
joka estää mullan ja hiekan sekoittumisen.



Lammen mittasin vatupasilla joka suunnasta,
että tulee suoraan.



Mullan lisäämisen jälkeen, tyttöni avustuksella lisäsin 
veden-, somistekivet- sekä kasvit.
Mm. kuunliljoja, tummakeijunkukka, 
kääpiösaksanmiekka, hurmesilkkiheinä.. 



                                                Lopuksi keltainen koriste hiekka,
                                           lasten iloiksi muoviankat sekä suihku.