Tietoja minusta

Blogin perustin aikoinani yritykseni toteutuneista pihatöistä. Muuttuneen elämäntilanteen vuoksi olen nykyään päätyössä kasvihuoneella. Mutta sivutoimisena teen edelleen Luumäellä ja lähikunnissa: Pihasuunnitelmia, neuvontakäyntejä ja pensaiden leikkuuta yms. pieniä pihatöitä. Yhteyttä voi ottaa tämän blogin kautta sähköpostilla tai yhteystiedot löytyvät Pihapalvelu Verson tiedoilla googlaamalla.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Viherkasvien jakaminen ja mullan vaihto

Kevät-aurinko jo porottaa mukavasti ikkunoista sisään ja
 alkaa olla jo kiire viherkasvien mullan vaihdolla.
Suurimmasta osasta kasvejani vaihdoin vain pinta multia,
 mutta muutama kasvi vaatii jo vähän rankempaa hoitoa.


 Tämä nukkuleena Stomanthe amabilis on kasvanut jo
 turhankin suureksi ja päätin jakaa sen puoliksi.



Tässä ruukku  poistettuna ja juurakko vielä yhtenäinen.


Irtomultaa on varovasti rapsittu pois, terävällä veitsellä halkaisin juurakon.
Ja kuvan ottamisen jälkeen poistin kaikki kuivuneet lehdet. 


Siinä lopputulos: yhdestä isosta nukkumaijasta  tuli kaksi mukavan kokoista.
Jatkossa pidän mullat sopivan kosteana lannoitusta unohtamatta
 ja suihkuttelen lehtiä, että pienet toipuvat rankasta jakamisesta.


Tämä jättiliuska-aralia Shefflera actinophylla on aikoinaan lähtöisin 
mieheni edes menneen papan isosta aralia puskasta.
Josta on moni sukulainen saanut latvapistokkaita.
Aralia kestää hyvin rankempaakin leikkamista,
ja latvapistokkaat juurtuvat yllättän hyvin.

En enää muistanut kauanko tämä yksilö on tässä ruukussa ollut ja
päätin vaihtaa hänenkin mullat.

Yllätyksekseni altakasteluruukku olikin täyttynyt juurista.


Väli pohjan vaivalloisesti poistettuani pääjuurta oli metritolkulla.
jopa noin 4 metrin juuri.
Toivottavasti kaveri kestää, nimittäin minä menin ja poistin koko pääjuuren.
 Toki jäljelle jäi vielä paljon juuria.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Vinkkejä pensaiden leikkaamiseen

                  Kevät tulee kohisten, auringon sulattaessa lunta.
                Viime vuonna lumi suli höyrynä ylöspäin,
                  saa nähdä miten tänä vuonna käy.
                      Mutta paljon on lunta sulatettavaksi.
          
                    Vielä kun en yrittäjänä pääse runsaan
                 lumen vuoksi muiden pihoja perustamaan.
                              Niin minulla on aikaa
                    keräillä leikkaus ohjeita itselleni ja
                        muille asiasta kiinnostuneille.
                      Tällä kertaa löysin eräästä kirjasta
      (gummeruksen Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa) 
                            kattavan listan pensaista
               ja niiden leikkaus ajankohdista, riippuen kukkivatko
                ne saman vuoden vai edellisvuoden versoilla.

Edellisen vuoden versoilla kukkivia pensaita
harvennetaan tarvittaessa kukinnan jälkeen tai varhain keväällä:

alppikärhö                                             norjanangervo
siperiankärhö                                       virpiangervo
kruunukärhö                                        purppuraomenapuu
karjalanruusu                                       pähkinäpensas
neidonruusu                                          ruusukvitteni
suviruusu                                              ruusuorapihlaja
valamonruusu                                      suikerotuhkapensas
punalehtiruusu                                     syreenit
kevätvihma                                           taikinamarja
kultaherukka                                        terttuselja
kääpiömanteli                                       tuoksuheisi
mahonia                                                 tuoksuvatukka
marjaomenapensas                              tuomipihlajat
onnenpensaat





Saman vuoden versoilla kukkivia lajeja voit leikata keväällä kukintaa vaarantamatta:

hansaruusu                                           keijuangervot
karoliinaruusu                                      koivuangervo
nukkeruusu                                          ruusuangervo
kurtturuusu                                         pallohortenssia
keijunruusu                                          samettisumakki
loistokärhö ´Jackmanii`                     syyshortenssia
saksankärhö                                         syyssyrikkä

                            

Vuotuinen leikkaus tuottaa esimerkiksi syyshortenssiaan suuret ja komeat kukinnot.
Mutta kukkii myös ilman jokavuotista leikkaamistakin.
oksa oksalta leikaten hoidetaan myös neilikka- ja ryhmä ruusuja.



Nämä lajit muodostavat kohtalaisesti tai runsaasti tyviversoja. Ne sietävät alasleikkaamisen keväällä. Mutta leikkaus voi viedä 1. kesän kukinnan:

aitaorapihlaja                                  lumimarja
aroniat                                             mahonia
happomarjat                                   pajut
heisiangervo                                   pallohortenssia
keijuangervo                                  pensasruusut mm. kurtturuusut
koivuangervo                                 seppelvarpu
pajuangervot                                  terttuselja
pihlaja-angervo                              tuoksuvatukka
jasmikkeet                                      vuohenkuusamat
isotuomipihalajat                           keltaoksakanukka
happomarjat                                  

Alas leikkaus  nuorentaa ränsistynyttä pensaikkoa tai aitaa. Pensaat leikataan 10-15 cm.n korkeudelta maan rajasta.  Piikkisten lajien kuten happomarjojen ja kurtturuusujen ryhmä on kätevämpi leikata alasleikkamalla kuin keventämällä.
Jotta pensaista kasvaa sopusuhtaisia ja vahvaversoisia, varaudu harventamaan liiallista versonkasvua voimakkaan leikkaamisen jälkeen. Muistaa hoitaa nuorennettuja pensaita lannoittamalla, kastelemalla ja tarvittaessa lisäämällä uutta multaa pensaan tyvelle. 


Kun halutaan pihalle helppohoitoisia pensaita joiden leikkaustarve on vähäinen  kannattaa miettiä seuraavia lajeja:

alppiruusut                                       marjatuomipihlaja                       
atsaleat                                             orapihlajat                                                     
euroopanhernepensas                    kanukat                                                      
euroopanpähkinäpensas                pensasmustikka                   
hopeapensas                                    pihlajat 
koivuangervo                                   pikkuherukka              
koristeomenapuut                           seppelvarpu             
kultasade                                          sinikuusama            
kuutamohortenssia                         sorvarinpensaat          lehtokuusama                                  tuhkapensaat                
likusterisyreeni                               tuohituomi       
mahonia                                            tyrni
marja-aronia                                    vaahterat   
marjaomenapensaat                       vihmat
                                                           villiviinit
                                                                                                                                                                         villiviinit

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Vinkkejä puiden leikkaamiseen.


         Kevät lähenee uhkaavasti ja alkaa olla aika puiden leikkaukselle.
Tässä muutamia niksejä mitä kannattaa muistaa.

                                


Olin puiden hoito kurssilla vuonna 1995-1996 talvella. Siellä opeteltiin puiden hoitotöitä ja varsinkin leikkausta. Pääasiassa käytännön työn opettelu tapahtui puun latvassa köysien ja valjaiden avulla.
Kuvassa minä roikun 2 ison puun välissä ja olen vaihtamassa toiseen puuhun käymättä välillä alhaalla.



Mitä leikataan?

Jo istutuksen yhteydessä poistetaan mahdollinen kilpalatva ja murtuneet oksat.
Niitä poistetaan aina tarvittaessa. Lisäksi nuoresta puusta poistetaan toisiaan hankaavat, tiheässä olevat ja latvuksen sisään suuntautuvat versot.
Joillekkin puille kehittyy runkoon varsinkin rajun leikkaamisen jälkeen ns. vesiversoja, jotka poistetaan, samoin kuin ruohonleikkuuta haittaavat vesivesat.
Terävässä kulmassa kasvavat oksat repeytyvät vanhemmiten helposti.

Puulle ja leikattavalle oksalle on aina parempi kun se leikataan mahdollisimman nuorena. Leikkaushaava parantuu luonnollisesti paremmin kun se on halkaisijaltaan muutamia senttejä verrattuna 15 cm halkaisijaltaan oleva oksahaava, joka jo helposti lähtee lahottamaan puuta.

Milloin leikataan?

Kuolleet oksat sekä kasvitautien vaivaamat ja vioittuneet versot voi poistaa milloin vain.

Lehtipuut leikataan pääsääntöisesti kevättalvella lepotilaisina, jolloin ne ovat vielä lehdettömiä. Paljaan puun oksat erottuvat hyvin.
Yli 10 asteen pakkasessa ei leikata, sillä jäätynyt puu halkeaa helposti.
Puita voi leikata myös muina vuoden aikoina, mutta on tutkittu että keväällä leikattu oksahaava parantuu parhaiten.

Puita joilla on keväällä voimakas mahlavuoto, leikataan mahdollisimman vähän.
Runsaasti mahlaa vuotavia puita ovat koivut, vaahterat, hevoskastanja, jalopähkinät, kirsikat ja luumut.
Ne leikataan joko elokuussa tai varhain kevät talvella ennen mahla vuodon alkamista.

Koivujen  hyvin runsas mahlan vuoto alkaa jo helmikuussa, joten kevät talven leikkaus ei tule kysymykseen. Koivut leikataan heinä-elokuussa ja silloinkin säästeliäästi.
Ohuet sormen paksuiset voi leikata muulloinkin.


Riippapuun leikkaus


Myös riippapuita leikattaessa on muistettava, ettei jätä oksatappeja yms. tynkiä. Riippuvaoksaisten puiden latvuksesta tehdään sateenvarjomainen.
Latvasta poistetaan tai typistetään kohtisuoraan alas ja ylöspäin kasvavat verson haarat.
Hyvin lähellä runkoa alaspäin kasvavat oksat kannattaa poistaa kokonaan.

Havupuut

Havupuut eivät yleensä tarvitse leikkausta. Kuusista ja pihdoista joudutaan joskus poistamaan kilpa latva, jos latvassa kaksi versoa lähtee kasvamaan rinnakkain. Toinen latvaksi pyrkivä verso kannattaa poistaa, ellei nimenomaan halua havupuusta monilatvaista.

Yksittäisestä kuusesta voi leikata tiheän, samalla leikkaus tyylillä kuin kuusiaitojakin.
Kuusen leikkaus aikahan on lokakuusta- maaliskuuhun. Eli havun ollessa lepotilassa.

Alaoksissa olevat kuolleet oksat kannattaa kosmeettisista syistä poistaa.
Kuusen oksia leikatessa kannattaa jätää aluksi 10 cm oksatappi, pihkavuodon vuoksi. Myöhemmin kun oksatappi on kuivunut se leikataan pois jättäen kuitenkin oksakaulus. 

Kuusiadan leikkaamisesta olen kirjoittanut aikaisemmin jutun.


Istutusleikkaus

Istutusleikkaus tehdään aina keväällä, vaikka taimi olisi istutettu keskellä kesää tai syksyllä. Jolloin leikkaus tehdään seuraavana keväänä.
Hyvin haaroittuneiden ja valmiiksi myymälässä leikattujen astiataimien vahvoja versoja ei välttämättä tarvitse typistää- etenkään mitä pohjoisempana Suomessa ollaan.

Voimakas kasvuisten hedelmäpuiden istutusleikkaus tehdään siten, että latva lyhennetään
30-40 cm pitkäksi ja sivuversoista tehdään 40-50 cm pitkiä. Latvaverson tulee jäädä muita oksia korkeammalle. Versot katkaistaan oksasaksilla noin sentin verson alapinnalla olevan silmun yläpuolelta. Näin silmusta kasvava verso suuntautuu mahdollisimman vaakatasoon.
Eikä esimerkiksi kasva myöhemmin puun keskiosaan.

Puusta poistetaan mahdoliset kilpalatvat, runkoon nähden erittäin terävässä kulmassa
kasvavat oksat ja alle puolenmetrin korkeudella maanpinnasta lasvavat oksat.

Latvaverson lisäksi taimeen tulisi jäädä ainakin kolme tukevaa perusoksaa eri puolille runkoa.


Pilaripuun leikkaus

Pylväsmäisiä, pystyoksaisia puita leikataan samoin kuin muitakin puita, paitsi että laajan oksa kulman asemasta suositaan terävää oksa kulmaa. Näiden puiden tunnus omainen muoto johtuu runkoon nähden terävässä kulmassa kasvavista oksista. Eli jos oksa lähteekin kasvamaan selvästi sivulle sitä typistetään tai leikkaamalla ohjataan kasvamaan ylöspäin.



Puun  nuorentaminen

Etenkin hedelmäpuita kannattaa välillä harventaa, jotta sato on helpompi poimia. Luonnollinen kasvutapa pyritään säilyttämään. Oksat leikataan ylöspäin suuntautuvan oksan haaran yläpuolelta. Vanhat lehti- ja hedelmäpuut nuorennetaan kahden kolmen kevään aikana.
Kerralla poistetaan 2-3 paksua haaraa.  Aluksi poistetaan kaikki kuolleet, latvuksen sisään kasvavat ja alaspäin roikkuvat oksat sekä hedelmäpuilla vanhat kääpiöversot.



Puiden tapittaminen

Monesti näkee mm. pajuja, koivuja ja mongolianvaahteroita jotka on leikattu ns. puolestavälistä poikki tapille. Näin puusta kasvaa viuhkamainen. Sillä saa tavallaan lisää aikaa ylisuureksi kasvaneelle puulle.
Mutta pitää muistaa, että kun leikkaa noin rajusti, niin puun "lähtölaskenta" on alkanut ja alkaa hidas lahoaminen ja kuoleminen. Ja lehdettöminä ovat monesti ruman näköisiä.
Oma mielipiteeni näistä puista on, että jos leikkaa niin leikkaa tyylikkäästi. Eli kun leikkauskohdan vierestä kasvaa uusi oksa niin ruma tappi ainakin poistetaan, ja näin annetaan puun itse parantaa haavansa umpeen ja estää lahon leviäminen



Isojen oksien poisto

Puunhoitokurssilla jäi nyrkkisääntö mieleen, että pyritään leikkamaan oksa kun se on vielä  halkaisiljaltaan korkeintaan 8-10 cm.  Yli tuon 10 cm leikkaushaavat on jo puulle isohaaste korjata ja kasvattaa leikkaushaava umpeen. 

Sen vuoksi puita kannattaa tarkkailla mieluummin jo nuorena,
että tunnistaa ajoissa jyrkät oksakulmat mitkä vanhempana saattaisi revetä.

Ei kannata kerralla poistaa montaa isoa oksaa kerralla, mielellään jakaa leikkaukset useammalle vuodelle. Raskasta oksaa sahatessa kannattaa leikata varovasti ettei kuori
lähde repeämään. Aloita leikkaaminen noin 0,5 m rungosta. Eli jätät kunnon tapin oksaan.




1. Ensimmäinen sahaus tehdään oksan alapuolelle, sahaamalla noin 1/3 sen paksuudesta.
2. Siirry nyt sahaamaan oksan yläpuolelta. Sahaa hieman ulompaa kuin alapuolelta tehty sahaus. Nyt oksa putoaa turvallisesti maahan repäisemättä kuorta mennessään.
3. Poista lopuksi jäljelle jäänyt tappi siten, että leikkaat tapin oksakaulukseen asti. Oksakaulus näkyy puussa rungosta alkavana pullistumana. Sitä ei missään tapauksessa saa poistaa, muuten puu ei kykene kasvattamaan haavapintaa umpeen.

Leikkuupintoja ei tarvitse käsitellä haavanhoitoaineilla, sillä niiden ei ole osoitettu estävän lahottajasieniä. Haavanhoitoaineet ovat vain kosmetiikkaa eivätkä korvaa puun kuorta.


Lehdestäminen eli hamlaus
                                  
Leikkaus aloitetaan kun puun runko on 4-8 cm halkaisialtaan ja oksat ovat pikkurillin kokoisia.
Puu muotoillaan halutun muotoiseksi, katkaistaan latva ja jokaisesta jätettävästä oksasta yli puolet pois. Huonossa kulmassa ahtaassa paikassa olevat oksat poistetaan kokonaan.


Seuraavana keväänä ennen lehtien puhkeamista leikataan edellisvuoden vuosiversot jättäen 2-3 cm, kuitenkin niin että pätkissä on selvästi silmuja. Tee tämä leikkaus kaikille oksille ja latvalle. Toista sama joka kevät. Alkuvuosien jälkeen leikkausväli voi olla 1-5 vuotta, ei koskaan enempää kuin 7 vuotta. 








Latvottu puu pysyy pienenä ja leikkaustapa ei rasita puuta biologisesti yhtä paljon jos antaisi puun kasvaa isoiksi ja sitten yrittäis sitä pienentää. leikkauskohtaan muodostuu vuosien varrella vähitellen palleroita mistä uudet vuosikasvut aina lähtevät. Näitä palleroita ei saa leikata pois.   Leikkaus tehdään joko keväällä ennen kuin lehdet puhkeavat ja kovat pakkaset ovat jo menneet (mm lehdestäminen tehdään silloin) tai keskikesällä juhannuksen ja elokuun lopun välissä.








Jos vielä näiden ohjeiden jälkeen tunnet epävarmuutta. 
Tai urakka tuntuu liian suurelta ota yhteyttä paikkakunnallasi olevaan puunhoitajaan tai arboristiin, joka on perehtynyt puiden leikkaamiseen.
Myös ongelmatapauksessa, missä esimerkiksi iso puu kasvaa liian lähellä sähkölinjoja tai rakennusten lähellä kannattaa kääntyä arboristiin joka hoitaa leikkaamisen ja mahdollisesti kaatamisen palasina.
Monesti iso puu kasvaa ahtaassa paikassa ja se pitäisi kaataa, mutta ei mahdu kaatumaan kerralla, silloin ammattilainen leikkaa puun oksa ja latva kerrallaan alas.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Lapin lumoa

Käytiin perheen voimin hiihtolomalla Levillä laskettelemassa.
Ja aivan pakko lisätä tännekkin kuvia noista upeista maisemista.







Tunturimaisemaa auringon laskiessa.



Poroja kuljeskeli ihan huipulla asti, laskettelijoista välittämättä.





Lapissa olemme aikaisemminkin käyneet, muttei juuri poroja olla nähty.
Tällä kertaa otettiin varman päälle ja lähdin lasten kanssa porosafarille.
Ikimuistoinen elämys tosiaan, suosittelen!

Köynnöksiä valoon ja varjoon

Jutun teksti kerätty suurimmaksi osaksi kirjasta Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa
sekä monivuotisten puutarhakasvien leikkausoppaasta






Köynnöksillä on monia käyttötarkoituksia. Niillä voi somistaa lauta-aitoja, paljaita puunrunkoja tai pensaita. Niillä voi maisemoida muurin, kallion, suuren kiven, rinteen tai pergolan. Köynnökset luontuvat tilan jakajaksi ja näkö suojaksi. Köynnöksellä voi piilottaa näkyvistä komposti alueen.

Osa lajeista tarrautuu tukiin kärhillään, ilmajuurillaan, lehtikannoillaan tai okain ja piikein ainakin sitomalla autettuina. Osa kiertyy tukensa ympäri.


Monivuotisten köynnösten istutus ja tukeminen


Köynnösruusut istutetaan keväällä, muita astiataimina myytäviä köynnöksiä voi istuttaa koko kesän. Pyri valitsemaan alhaalta asti hyvin haaroittuneita taimia tai leikkaa ne noin 20-30 cm:n mittaiseksi istutusta seuraavana keväänä. Istuta taimet entiseen syvyyteen ja jätä taimiväliksi 1-2 metriä.

Köynnöshortensia viihtyy happamassa maassa, mutta muiden lajien kasvualusta kalkitaan.

Kastele taimia runsaasti istutuksen yhteydessä ja usein ensimmäisenä kasvukautena.
Kata maa kosteuden säilymiseksi ja rikkaruohojen kasvun ehkäisemiseksi.

Koska talon sokkelin pitää pysyä kuivana, sijoita seinustalle istutettava köynnös siten, että juuripaakku on räystään reunaa ulompana eli noin puolen metrin päässä seinästä.

Estä juurien pääsy salaojaputkiin juurimatolla. Juurten kasvua estävää juurimattoa käytetään myös, jos köynnöksiä istutetaan puiden vieruskasvuiksi.

Istuta Kärhöt ja Köynnösruusut niin, että jalonnuskohdat peittyvät maahan noin 25 cm:n syvyyteen. Syvän istutuksen tarkoitus on suojella jalonnuskohtaa ja juurenniskaa pakkaselta. Leikkaa istutuksen yhteydessä kärhöjen versot niin, että niihin jää 2-3 silmua.
Jätä köynnöruusujen versoihin 5-10 hyvää silmua.

Köynnösten luontainen kiipeämistapa vaikuttaa tukemiseen. Kiertyen kiinnittyvät lajit kuten humala, kärhöt ja kelasköynnös tarttuvat itse tukiin, mutta esimerkiksi kuusamat pitää sitoa. Itsekiipeävät köynnöslajit voivat rapauttaa seinän muurilaastia. Kelasköynnös pyrkii kasvullaan tukahduttamaan kasveja, joihin se kipuaa.


Köynnöskasveja suomalaiseen kotipihaan

Varjopaikan köynnöksiä ovat Piippuköynnös, Imukärkivilliviini, Köynnöshortenssia.
Kukkivat lajit, kuten Kärhöt  ja Ruusut, istutetaan aurinkoiseen paikkaan. Paahteessa ei mikään köynnös viihdy. Nuorina hidaskasvuisia ovat mm. Humala, Köynnöshortensia ja Piippuköynnös.

Humala Humulus lupulus   Korkeus 3-4 m. Aurinkoon. Kiertyy tukeen. Ruohovartinen laji, jonka maanpäälliset osat kuolevat talveksi. Karheat, suuret ja sormihalkoiset lehdet. Emiyksilöissä pienet humalakävyt syksyllä. kostea, kalkkipitoinen  ja multava maa. Helposti leviävät juuret, kannattaa rajata juurimatolla jos haluaa hillitä humalan leviämistä. Taimistoilta löytyy myös keltalehtista aureum- lajiketta

Muratti  Hedera helix 1-4 m. Olemme tottuneet, että muratti on viherkasvi. Mutta taimistoille on tullut myyntiin kestäviä taimia, jotka menestyvät eteläisessä- suomessa. Kasvupaikka oltava varjoinen ja suojaisa. Muratti kiinnittyy tukeensa kiipijäjuurilla kuten köynnöshortenssiakin. Taimet kannattaa suojata talveksi.

Imukärhivilliviini Parthenocissus quinquefolia 6-10m. Kiipeää kärhien tarttumalevyjen avulla. Hidaskasvuinen. Pienemmät lehdet kuin säleikkövilliviinissä. Syysväri on hehkuvan punainen aurinkoisessa paikassa. Runsasmultainen ja ravinteikas maa. I-II ( III ).

Japaninkelasköynnös Celastrus orbiculatus 5-8 m. Kiertyy tukeen. Nopeakasvuinen "surmanköynnös" , joka voi tappaa elävän tukipuunsa. Valkovihertävät ja mitättömät kukat kesäkuussa. Kullankeltainen lehtien syysväri. Vaatimaton kasvupaikan suhteen. Viihtyy parhaiten läpäisevässä maassa. I-III.

Kiinanlaikkuköynnös Actinidia kolomikta 3-5 m. Valkoiset, pienet ja tuoksuvat kukat heinä-elokuussa. Jos halutaan saada kellanvihreät "kiiwi-hedelmät" syksyllä täytyy vieressä kasvaa vihreälehtinen emiyksilö. Viljelyssä on myös yksikotisia kasveja, joissa heteet ja emit ovat samassa kukassa, jolloin hedelimien tuottajaksi ei tarvita erikseen koirasta. Lehden kärjen väri vaihtuu valkoisesta punaiseen. Runsasravinteinen ja hieman savinen maa. I-III.

Kärhöt  eli Clematis on  paljon lajeja ja lajikkeita. Korkeus on 2-4 m. Versot kuihtuvat yleensä talveksi.  Kiinnittyvät verkkoon lehtiruodeillaan. Aurinko tai puolivarjo, ravinteikas ja humuspitoinen maa. Kärhöt on niin iso laji etten perehdy niihin tässä enempää.

 http://peltopiha.vuodatus.net/  blogissa näytää olevan mielenkiintoista luettavaa kärköistä.

Köynnöshortensia Hydrangea anomala ssp. petiolaris 5-10 m. Kiiltävät ja tummanvihreät lehdet ja punarusket versot. Kiipeää ilmajuuriensa avula. Sopii myös maanpeitokasviksi rinteeseen. Valkoiset kukinnot heinäkuussa, joiden halkaisia on noin 20cm. Multava, kosteahko ja hapan maa. I-III (IV).

Piippuköynnös Aristolochia  4-6 m. Vihreät versot kiertyvät tukeen. Punaruskeat ja piipun muotoiset kukat heinäkuussa. Herttamaiset, isot ja tumanvihreät lehdet. Kostea ja runsasravinteinen, tuulensuojainen kasvupaikka. paahteisella paikalla saa helposti riesakseen punkkeja.Reheväkasvuinen, mutta juroo muutaman vuoden ennenkuin alkaa kasvaa kunnolla.
I-IV Myrkyllinen!

Suomenköynnösruusu " Pohjantähti"  Rosa Beggeriana- ryhmä  3-4 m. Puolikerrannaiset ja valkoiset kukat kesä-heinäkuussa. Kauniin vihreät lehdet. Runsasmultainen ja ravinteikas maa. Ei tarvitse talvisuojausta. I-V (VI)  Ainoastaan tämä "pohjantähti" on näin kestävä. Muut köynnösruusulajikkeet ovat arempia ja tarvitsevat mm. talvisuojausta.

Säleikkövilliviini Parthenocissus inserta Korkeus 8-10m. Vihertävät pienet kukat, sinimustat marjat ja leiskuvan punainen syysväri. Tarttuu kärhöillään tukilankoihin tai -verkkoon, mutta ei kiinnity seinäpintaan. Runsasmultainen, tuore tai  kostea, humuspintainen maa. I-V.

Tuoksuköynnöskuusama Lonicera caprifolium 3m. Tuoksuvat, punertavat, kelllanvalkoiset kukat touko-kesäkuussa. harmaanvihreät lehdet. Oranssit marjat. ravinteikas, hapahko ja multava maa.
 I-II ( III)


Köynnösten leikkaminen

Puuvartiset köynnökset ovat monivuotisia. Suurin osa lajeista ei tarvitse vuosittaista leikkausta. Tälläisiä ovat mm. kelasköynnös, köynnöshortenssia, köynnöskuusamat ja villiviinit. Sen sijaan viiniköynnökset, jalokärhöt ja köynnösruusut kannattaa leikata joka vuosi. Leikkamistarve on normaalisti vähäinen. Korkeintaa kuolleiden haarojen poistoa.

Joskus köynnökset pitää leikata kokonaa alas esimerkiksi seinän, aidan remontin tai maalauksen yhteydessä. Silloin versot katkaistaan 20-30 cm maanpinnan yläpuolelta. Alasleikkauksen sietävät parhaiten kelasköynnös, piippuköynnös ja villiviinit.

Viini-, laikku- ja piippuköynnökset vuotavan runsaasti, jos ne leikkaa  myöhään keväällä.
Paras leikkausaika on kevättalvi ennen kasvun alkamista tai loppukesä.

Köynnöskuusaman versosto kaljuuntuu alaosastaan joten vanhimpia versoja harvennetaan kevättalvella.

Kärhöjä leikatessa on tiedettävä kukkiiko kyseinen lajike samanvuoden vai edellisvuoden versoihin. Yli-ikäisiä, kuihtuneita tai paleltuneita voi poistaa varhain keväällä. Jos kyseinen lajike kukkii edelliskesän versoihin, se leikataan kukinnan jälkeen.

Saman vuoden versoilla kukkiviä kärhöjä leikataan keväisin. Näitä on muun muassa kiinan-, saksan- ja viinikärhöt sekä loistokärhö " Jakmanii". Versot typistetään edellisen vuoden leikkauskohdan yläpuolelta 2-3 silmun päästä tai alempaa, jos verso on paleltunut.  Jos versoja ei leikata, kukkia kehittyy vain köynnöksen yläosiin.

Köynnösruusun leikkaamiseen en tässä perehdy sen monimutkaisuuden vuoksi.