Kesän 2020 oman pihan kukkaloistoa ja sen muistelua

Näiden pienten puutarhakortisteiden 

kestävyys on harmittavan lyhyt.

Siemenistä asti kasvatettu Mustasilmäsusanna.

Piha vaatii jatkuvasti pientä korjausta ja huoltoa.

Laattakäytävät kasvaa nopeasti heinää jos pihatöissä laiskottelee. 

Selkä huutaa armoa kun tällaiseen työhön rupeaa.

Eli kaikki kivet ylös, kivien puhdistus sammaleista yms. 

Pohjien suoristus.  Ja kivien takaisin ladonta. 

Muovinen reunanauhakin laatoituksen ja nurmikon välissä näköjään on. 

Mutta nurmi oli kasvanut sen yli.

 

Valmis. Lopuksi vielä saumaus.

Koirien vuoksi pitää olla korkeat aidat. Koska täällä lumi nousee toisinaan jopa metrin korkuiseksi.

ja nämä meidän koirat loikkaa halutessaan uskomattoman korkealle. Tämä aidanpätkä on istutettu täyteen Kärhököynnöksiä. 

Jotka loppukesällä kukkii ihanasti.

 Aidan tällä puolella vielä kuvan Syysleimuja.

Etupihan kukkaloistoa. 

Vuosittain vaihtelen väriteemoja varsinkin kukkatorneissa.

Kasvihuone tuppaa joka kesä tulemaan liian täyteen. 

Mutta keskikesällä kun se alkaa tuottamaan tomaattia, 

niin niitä syödään pitkälle syksyyn.

Kasvulavat olivat täynnä salaattia ja valkosipulia.

Kesäkukkia on paljon pitkin pihaa. 

Toi ruukuista tehty kukkatorni on helppo toteuttaa.

Hortenssian kukinto.

Vaikka on monta isoakin perennapenkkiä, 

niin silti kaikki haluamani lajikkeet eivät mahdu millään pihalle. 

Tässä erilaisia Kuunliljoja, Päivänliljoja, Nauhuksia..

Oman puutarhani avoimet ovet , sekä juttu minusta ja pihastani paikallislehdessä.

Versoilevassa puutarhassa rikkaruohokin saa kukkia – Annika Veijonen avasi rehevän ja mielikuvituksellisen pihansa yleisön ihasteltavaksi

 12.7.2020 05:55 Soile Tankka

Talosta ei voi erehtyä. Jos oli menossa katsomaan Annika Veijosen puutarhaa ja osui ylipäänsä oikealle kadulle Taavetissa, niin etupihan kukkarunsaus kertoi kyllä, että oikea osoite oli löytynyt. Sadetta oli luvattu, mutta säänhaltija yllätti ja viime sunnuntain Avoimet puutarhat -tapahtuma saatiin viettää otollisissa olosuhteissa. Kävijöitäkin oli yllin kyllin, viherharrastus on nyt selvästi pinnalla.

Veijonen ja hänen miehensä Sami Leinonen ovat kummatkin ammattipuutarhureita. Joskus suutarin lapsella ei ole kenkiä, mutta tässä tapauksessa pihaan on panostettu sekä osaamista, ideoita että työtunteja.
– Piha on enemmän minun hoidossani, Samilla taas on tekeillä arboretum mökille, Veijonen naurahtaa.
Versoileva puutarha oli vierailukohteen virallinen nimi. Se juontaa Veijosen sivutoimisesta yrityksestä, Puutarhapalvelu Versosta, jonka nimissä hän tarjoaa ihmisille pihasuunnitelmia ja neuvontaa. Päätyö on ollut valmistumisen jälkeen Ansari-Yhtymän kasvihuoneilla, vaikka välissä hän kokeili siipiään päätoimisena yrittäjänäkin.
– Talvet olivat aika hiljaista aikaa, hän perustelee paluutaan palkkatyöhön.
Versoileva piha totisesti on. Etupihan loisto syntyy kukkivista pensaista ja perennoista, joiden lomassa kesäkukkaistutukset luovat lisää värisävyjä. Takapiha on rajattu puilla ja pensailla hieman sokkeloiseksi, ja kerroksellisuus luo salaperäisen tunnelman.
Kahdessa kasvihuoneessa kasvatetaan monenlaisia vihanneksia. Tomaatteja on peräti 13 lajiketta, kurkkujakin useita.
– Chilit ovat enemmän miehen harrastus, Veijonen lisää.

Saan kiksejä joka kerta, kun käyn puutarhamyymälässä ostamassa kasveja.
Annika Veijonen

Kasvien lukumäärän laskeminen ei ole helppoa, mutta arvio on noin 280 eri lajia.
Tuhannen neliön pihamaa on jo varsin täyteen ahdettu, jos ei lasketa taaimmaksi tarkoituksella jätettyä avointa nurmialuetta.
– Puutarha on käytännössä täysi, mutta vaihtelen jatkuvasti kasvien paikkoja. Joku kasvi aina kuoleekin, niin saan vaihtaa tilalle jotain uutta, jota olen himoinnut.
Etupihan lempikasvi, riippajalava löysi itselleen kasvutilan pystyyn kuivahtaneen rusokirsikan tilalta.
Kun omassa puutarhassa ei enää ole tilaa, Veijonen shoppailee mielellään asiakkailleen.
– Saan kiksejä joka kerta, kun käyn puutarhamyymälässä ostamassa kasveja. Sillä ei ole väliä, ovatko ne itselle vai asiakkaille, hän nauraa.
– On järkevää, että minä hankin asiakkaiden kasvit, niin voin samalla varmistaa, että taimet ovat hyviä.
Puutarhassa on kasvien lomassa paljon pieniä yksityiskohtia. Maisemoidun koirankopin katolla makailee Snoopy, entinen pehmolelukoira, joka on upotettu betoniin puutarhapatsaaksi. Betoniin ja betonista voi valaa lähes mitä tahansa ja suurin osa puutarhan laatoista on itse tehtyjä. Viimeisimpien laattojen valumuottina olivat jauhelihapakkausten laatikot.
– Netistä löytyy ohjeita vaikka kuinka paljon, Veijonen vinkkaa.

Roope-koira nauttii auringonpaisteesta. Sen takana näkyvä laatoitus on valettu itse jauhelihan pakkausalustoilla. Kasvihuoneessa kasvavat chilit ja paprikat.

Puutarhassa on kaksi erilaista vesiaihetta. Puron yläpuolella asustaa itse valettuun betoniviittaan sonnustautunut kummitus.

Kitkeminen on tarpeen läpi kesän, joten siellä täällä on astioita, joihin kutsumattomat kasvivieraat voi viskoa. Astioista ne jatkavat matkaansa takapihan kompostiin, joka tuottaa kasvien tarpeisiin uutta multaa.
Ihan kaikkia rikkaruohoja Veijonen ei kitke. Jos kasvi on kaunis katsella, kuten vaikkapa lemmikit tai kellokukkaiset kasvit ovat, ne saavat kukkia rauhassa.
Entä löytyykö puutarhurin maailmasta kasveja, joista hän ei pidä?
– Inhokkikukkani on ruusu. Käsittelin niitä Ansarilla ennen kuin tuotanto lopetettiin, Veijonen hymähtää.

Madame-patsas kurkkii vieraita etupihan kulmalta. Runkona on muovinen mallinukke, joka on päällystetty betonissa liotetuilla asusteilla ja viimeistelty pronssinvärisellä maalilla.

SOILE TANKKA

soile.tankka@luumaenlehti.fi

Kallion fiksaus 2018

Välillä löytyy niin ihania ihmisiä ,

joka haluaa antaa puolisolleen 

syntymäpäivälahjaksi pihamuutoksen.

Puolisolle tämä oli yllätys, 

he olivat matkalla tämän projektin aikana.

Nurmikon ja kallion väli oli hyvin heinittynyt.

Pitkä päivä ja kaiken lisäksi kuuma kuin mikä. 

Vettä meni paljon janoon. 

Kun nuo heinät kaivoin ylös.

Uutta multaa, vanhat perennat sijoittelin uudelleen, 

uusia kuunliljoja, jokunen uusi havukin ja lopuksi sepeliä. 

Mitä onneksi löytyi pihalta.

Rivitalopihan nuorennus

Tältä rinne näytti ennen muutosta.

Näin tuon nurmikkorinteen ongelmaksi. 

Sekä nämä rappuset, lähinnä vieruskasvit  kaipasi uudistusta.

Eli nurmikon käänsimme sisään.  Istutimme Tuivioita sopivin välein, 

ajatuksella että muutaman vuoden kuluttua alue on yhtenäistä Tuiviota.

Lopuksi kuoriketta koko alueelle, ja tontilta löytyneillä kivillä rajasimme nurmikosta.

Rappusten ylä ja alaosaan istutimme uudet Timanttituijat. 

Rappusien viereen Japaninhappomarjat. Kuorikkeen ja nurmikon väliin betoniset nurmikonreunuskivet.

Betonilaatta käytävä

Laattakäytävä itsevaletuista betonilaatoista

Tälläinen vanhoista tiilistä ladottu käytävä oli jo lievästi sanottuna vuosien varrella ränsistynyt.

Lapioin kaiken nurmikon alta pois. Alla oli valmiiksi hieno hiekka. Joten sen enempää pohjatöitä en tehnyt kuin polun tasaaminen.

Hongkong nimisestä kaupasta olin ostanut kuvan mukaisen muotin. Tein siis koko laatoituksen yhdellä muotilla. 

Ja betonin sekoitin betoniämpärissä laatta kerrallaan, lapiolla tai akkuporakoneella ja betonivispilällä sekoittaen.

Tuonne siis ei tule raudoitusverkkoja. Pikku kiviä ja betonin paloja kyllä upotin. Betonina käytin ensin valmista S100, johon lisätään vain vesi. Mutta aika pian tajusin, omalla pihalla olevan sopivan karkeista hiekkaa. Joten ostin perus sementtiä johon sekoitetaan hiekka ja vesi. 

Työvaiheina lyhyesti: Betonimassa sekoitetaan sopivan puuroksi. Muotti asetellaan paikoilleen. 

Betonimassa kipataan muottiin. 

Lapiolla tai lastalla levitetään , 

että joka koloon tulee massaa. 

Itse käytin lisäksi kuminuijaa jolla varovasti naputtelin ilmakuplat pois sekä näin sain pinnan  tasaiseksi.

Laatta pidettii paikalleen 15 minuutista vajaaseen tuntiin riipuen massan kosteudesta ja ilman viileydestä.

Minulla oli betonitöihin tatkoitettua maalia mikä sekoitetaan löysän massan sekaan. 

Näin sain laatoista elävämmän.

Valmis polku saumauksen ja reunustuksen jälkeen.

Ei ihan jokaisella pihalla tule vastaan.

Puutarhatöiden lisäksi tykkään tehdä perheeni harmiksi betonipatsaita

Kesällä 2020

tein toisen kasvihuoneen

viereen uuden pation.

Tällä kertaa muottina käytin jauheliha rasioita.

Lopputulos aika mukava.

Tältä se siis näytti vielä ennen uudistusta.

Mosaiikki. 

Pitkään mietin mitä laatan palasista tekisin?

Alunperin oli tarkoitus entisöidä
 kulahtanut tarjoiluvaunu.

No lakkakäsittelyn jälkeen vaunusta tuli niin upea,

 etten halunnut pilata sitä enää mosaiikilla.

Tässä vaneripalan päälle asettelin laattoja.

Kuva yrittää esittää Geggo liskoa..

Pöytälevyn kiinnitin vähän erikoisemman 
pöydänjalan päälle:

Teinin pieneksi jääneet farkut 
saivat uuden elämän:
 kun täytin housut betonilla.

Petonipatsas Madame

Olen vuosia haaveillut ihmispatsaasta. 

No minun lompakolle ne ovat aivan liian kalliita.

Paikallinen kirpputorimyyjä ilmoitti mallinukke erästä.

 Siitä siitä se ajatus sitten lähti...

Ensitöikseni nukke piti saada kestämään 
pysyssä omin avuin. 

Valoin laatan nuken alle.

Vaatteet etsin kirpputoreilta ja omasta vaatekaapista. 

Sinne meni edesmenneen mummoni virkkaama neule, 

joka ei enää vastannut 2000 luvun muotia.

Päältä löytyy myös rintaliivit, 

koska eihän hieno leidi nyt ilman liivejä, 

voi julkisesti esiintyä.

Vaatteita on tässä useita kerroksia.

 Kaikki vaatteet upotin todella löysään

s 30 betoni-velliin ennen päälle pukemista.

Hiukset on paksua villalankaa, 

jotka leikkasin sopiviksi soiroiksi ,

 upotin samaan betonivelliin ja asettelin päähän.

Ruuvasin varmuuden vuoksi ruuvin päähän , että tukka kestää päässä.

Tässä vaiheessa patsas näytti lähinnä zombielta. 

Vaati siis vielä jotain , etten itse säikähdä itahämärissä.

 Ladyn oli saatava kasvot ja
 tyylikäs hattupäähän.

Kasvot muotoilin darvin-massasta. 

Nenän runkona taitaa löytyä taas ruuvi.

Hattu on lasten halloween noidan hattu, 

jota vahvistin kankailla mitkä imee paremmin betonivelliä.

( Ompas muuten huonolaatuinen kuva.)

Lopuksi maalasin koko ladyn spraymaalilla

 kokonaan kupariksi. 

Kerroksia tuli useita

Syksyinen  kummitus Joda

Syksyllä piti naapureiden iloksi 

tehdä vielä halloween kummitus. 

Runkona on paju-obeliski. 

Päänkin pyöräytin muutamista pajuoksista 

pyöreäksi palloksi.

Myös käsivarret pajua.

Vaatteina pussilakana ja fleecepeitto.

Tätä tehdessä ei aikaa mennyt kauaa. 

Ja materiaalikulutkin 5 € luokkaa. 

Betonia ei paljoon mennyt. 

Lohikäärme

Facebookin kirpputorilla ilmoitettiin lasten uimalelusta. 

Tällä korkeutta  n. 70 cm ja 

pituutta yli metri.  

Siitä sekin idea taas lähti...

Valitettavasti kaikkia työvaiheita en muistanut kuvata. 

Niin työntouhussa olin.

Kaulalla olevat kahvat leikkasin varovasti pois.

Eli, uimalelun ensin päällystin tapettiliisteriin

 kastelluilla sanomalehden suikaleilla.

Useita kerroksia.

Annoin pari päivää kuivahtaa. 

Pyörittelin kanaverkkoa koko liskon ympärille.

Sanomalehden ajatus oli suojata uimalelua terävältä verkolta.  Näin jälkeenpäin harmittaa, että liskon suu jäi kiinni. Olisi ollut paljon aidompi jos suu olisi ollut auki... Häntä myös tuli vähän paksuksi.

Siivet liitin tässä vaiheessa kanaverkosta.

Kolmas työnvaihe oli betonin lisääminen kerroksittain liskon ympärille. Taisin käyttää s 30 valmis sementtiä. Ja kerroksia tuli ainakin sen 4. Koska yhdellä kertaa ei voinut koko liskoa päällystää.

Selässä olevat suomut sain lisäämällä irtonaisia kuivahtaneita betonin palasia, kosteaan työhön.

Ihoa en tarkoituksella jättänyt sileäksi vaan rosoiseksi.  

Myös otsalla olevat sarvet on  jälkiasennettu.

Lopuksi spaymaalilla maalaus. Pronssilla ja siivet kullalla. 

Lohikäärmeen munat on tehty ilmapallon päälle. 

Valelemalla betonia.

Tämä Lohkäärme on tehty jo vuonna 2017. Tätä ennen olin  tehnyt useita betonisia ruukkuja / lyhtyjä pyyhkeistä ja pitsiliinoista.