Tietoja minusta

Oma valokuva
Pihallani möyrii minun lisäkseni 2 kouluikäistä lasta, mies, Englanninsetteri sekä Amerikan pittbull koirat. Harrastukseni on oman pihan puutarhanhoito, kasvien keräily ja intohimoinen puutarhalehtien lukija. Päivä työkseni olen kukkatarhalla kasvihuoneella töissä. Ja sivutöinäni hoidan ja rakennan muiden pihoja. Blogiani pidän omaksi ja toivottavasti myös muiden iloksi.

maanantai 23. joulukuuta 2013

 Hyvää Joulua ja 
Onnellista Uutta Vuotta 2014!



Joulusta tuli ainakin eteläisessä suomessa musta... 
Mutta hetken saimme nauttia lumestakin.



perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kevään 2013 viherrakennustöitäni


 Kerrankin multakuorma oli valmiiksi oikealla paikalla. 
Tosin sitä oli hiukan liikaa.



 Ylimääräinen multa kärrätty pois. 

(Onneksi pihalla on muitakin projekteja,
 joihin tarvitsi multaa)
Ja perennat istutettu uusille paikoilleen. 
Tämän kohteen käyn kyllä loppukesästä kuvaamassa uudestaan.


*  *  *  *  *



Kesän toinen perennapenkin uudistaminen, oli rinnepenkki. 
Myös näiden perennojen kasvamista odotan innolla.


Aivan ihana vesiaihe. 
Puunrungon näköinen,
 mutta muovista tehty puro.


Pihan perälle, varjoisaan nurkkaan; tehtiin pensasryhmä.
Viirukanukkaa, Alppiruusuja, Mongolianvaahtera, Metsävaahtera..
Mullan päälle maisemointikangas ja kuorike. 

Touko- ja kesäkuun ihanaa kukintaa ja keväisiä työkiireitä.


Raparperin upeaa kukintaa.



Norjanangervo


Sammaleimut täydessä loistossaan.

Kesä on kyllä ihanaa aikaa. Ja onneksi saan työni puolesta nauttia ulkonatyöskentelystä.

Tässä eräässä työkohteessa sain kokea / nähdä kunnon talkoo henkeä.

Menin asiakkaan Aitaorapihlaja-aitaa leikkaamaan. 
 Edellisvuosien tapaan, 
tällä asiakkaalla on tapana avustaa minua
tikkaiden siirtämisessä ja leikkurin pitämisessä,
 kun kipuan tikkaille ja sieltä alas. 

( Helpottaa muuten kummasti työskentelyä, kiitos hänelle)

Heti aluksi hänen naapurinsa tuli kysymään, 
että ehtisinkö hänenkin aitansa leikkaamaan? 
No ehdinhän minä.
 Naapuri tulikin siihen myös meitä auttamaan.

Eli sitä myöten kun siirsimme tikkaita,
 niin hän tuli jo haravan kanssa perässä ja keräsi roskat pois.

Seuraavan aidan kohdalla, sama toistui: toinen auttoi tikkaiden kanssa , toinen haravoi roskia. 
Ja yllättäen kolmannet naapurit tulivat myös auttamaan. 
Siihen tulikin jo peräkärri johon roskat kerättiin. 
Oli siinä sutinaa kun yhden aidan kimpussa oli 5 ihmistä hyörimässä.

Tuollaista talkoohenkeä en ole omakotitalo alueella vielä nähnyt. 
Tuli suorastaan ulkopuolinen olo. 
Mutta nämä naapurukset olivat vuosia toisensa tunteneet ja kaikki jo eläkkeellä. Jokaisella omat vaivansa jo ja tykkäsivät auttaa toisiaan tarvittaessa. 
Hatunnosto heille.


Siperiankurjenmiekka perusväri




 Siperiankurjenmiekan lila kukka. 
Kun pihalla on jo kymmeniä eri perenna lajeja ja lajikkeita,
 niin ei itse enää muista mitä kaikkea sieltä löytyy. 
Ja voi sitä ihmetysten määrää, kun huomaa pihallaan erikoisen värin.

(Kuvissa sama kukka mutta eri kameraohjelmalla kuvattuna)


Päivänlilja

 Rusokirsikan kukintaa.


Purppuraheisiangervon herkkä kukinta.


Osaa ne vaahteratkin kukkia kauniisti. Kuvassa Saarnivaahtera.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Ihanat Verbenat

 Kesää odotellessa voi jo aloittaa kesäkukkien hahmottelun. 

Mitä värejä tänä kesänä istuttaisi?

Tässä muutamia verbenan lajikkeita malliksi.


 Salmon


Lila

Mandela Lilak

 Sweet Stripe

 Mandela Plumb Fost

 Pink Twist

 Aina ihana valkoinen

 Perus punainen 

Verbenoista saa aivan ihanan amppelin kun sekoittaa 2 -3 eri väriä keskenään.

Keltaista Huovinkukkaa


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Talvilomalla Egyptissä




Monta vuotta sitä tuli haaveiltua, 
että joskus on päästävä käymään Egyptissä.

Nähtävä pyramidit, ne muinaiset rakennelmat.

 Sukeltaa punaisella merellä.

Nähdä ja kokea Saharan loputon aavikko. 


Tänä vuonna oli sen aika, 
pienet mellakat Egyptissä ei meitä pysäyttäneet.

Lapset laskivat jo päiviä,
että milloin me oikein sinne päästään?

Täytyy myöntää, 
että itsellänikin pienet perhoset lentelivät mahassa,
 kun Finnairin ikkunasta nämä vuoret ja aavikot näin.



Hurghada täältä tullaan.


Eläimiä näimme valitettavan vähän. 
Mutta tämä Geggo sulatti sydämeni.



 Hotelliin kirjautuminen ja oman huoneen saanti oli hidasta... 
Mutta ehkäpä se on tämän maan tapa tehdä asioita.

Mutta matkalla koko hotelli alueen läpi meidän huoneelle,
tuli nähtyä hyvin valittu hotellimme:

Jungle Park.


 Ravintoloita oli useita. 
Tässä perheen kanssa mietimme, 
mihin seuraavaksi menisimme 
5 kuvassa olevista vaihtoehdosta. 

Taisimme valita jäskibaarin.

Eli hotelli oli täydenpalvelun hotelli. 
Kaikki alueen ravintolat olivat ilmaisia notkuvine pöytineen. 
Ja ne jälkiruuat... Aivan ihania leivoksia.

Lasten kanssa liikkuessa ja kellottomina. 
(kännykät kun sekoilivat, joten turha niitäkään kuljettaa mukana..)
Ravintoloiden aukioloajat aiheuttivat muutamia riitoja. 

Valitettavasti päivään sattui 2 
  1-2 tunnin pätkää jolloin MISTÄÄN ei saanut ruokaa. 

Ja tietysti just meidän lapsilla aina silloin tuli nälkä.

 

Hotelli alue oli todella suuri. 
Kuulemma noin 4 km on ympärys mitta!

Altaita oli lukuisia samoin Agua Parkissa
 olevia liukumäkiä isoille- ja pienille lapsille.


 Meidän onneksi hotelli ei ollut lähellekkään täysi. 
Asiakkaita kyllä oli, mutta sekaan mahtui hyvin.

Jopa oman auringonotto tuolin,
 sai helposti varattua helposti itselleen koko päiväksi.

Ja mikä parasta, rahat sai huoleti jättää huoneelle säilöön. 
Sillä rahaa ei koko päivänä tarvinnut.
Juomaa ja ruokaa sai hakea niin paljon kun vaan jaksoi.







Meidän lapsilta ei tarvinnut kahta kertaa kysyä, 
että kuka haluaa mäkeä laskemaan?

Altaita oli pitkin hotellin aluetta, 
ja tällaisia pieniä saarekkeita oli myös siellä täällä.


 

 Hotellin alueella oli upea pikku hyvinvointikeskus. 
Oli saunaa, kasvo hoitoja, naamioita,
kuntosalia,  hierontaa unohtamatta. 

Ja ahkerasti he asiakkaita metsästivätkin.



 Tämän kukan nimeä en tiedä,
 mutta vetään aina yöksi lehtensä hauskasti suppuun.



 Puutarhuri työssään. Kukat täällä on hyvin hoidettuna. 
Näin puutarhurina oli mielenkiintoista seurata 
puutarhureiden työskentelyä.
Kun he esimerkiksi isolla porukalla 
kävivät kitkemässä allasalue kerrallan.

Työ oli heillä hyvin verkkaista.
Tosin ei 30 asteen lämmössä juuri jaksa kiirehtiäkkään.


Huonesiivoojan upea aikaansaannos pyyhkeistä.


Jo heti ekana päivänä ihmettelimme ilmassa lentäviä elukoita, 
joita ensin luulimme linnuiksi niiden suuren koon vuoksi.

Mutta tarkemmin katsottuna ne olivatkin sirkkoja. 
Ja meidän Suomalaisiin heinäsirkkoihin verrattuna,
 melkoisen suuria olivatkin.


Seuraavana päivänä sirkat lisääntyivät suurena parvena. 
Ilmassa oli niitä satoja, tuhansia... ei vaan miljoonia.


Palmun oksat keinahtelivat sirkkojen suuresta painosta.


Mutta onneksi hotellilla oli omat torjunta keinot.
Perässä vedettävä kärri, 
josta tuli pakokaasua ja ilmeisesti jotain hyönteismyrkkyä.

Tosin me vanhoina kasvihuonepuutarhureina tiesimme aineen olevan kovaa myrkkyä ja kiiruhdimme sisätiloihin, suljimee ilmastoinnin ja tilkitsimme ovien raot... Suomesta kyseiset aineet on kielletty jo yli 15 vuotta sitten!!

Silloinkin myrkyttäjä suojapukeutui tiiviiseen 
kumipuhuun ja hengitysmaskiin.

Täällä kärrin vetäjät olivat sortseissa ja 
lapset juoksentelivat innoissaan savun perässä...

Ja hyvin se tepsi. 
Seuraavina päivinä allassiivoojilla oli hommaa,
 kun keräilivät kuolleita sirkkoja altaista pois. 

Muistakaa näitä sirkkoja 
EI KANNATA SYÖDÄ 
jos niitä on myrkytelty!!





 Ja kun kerran Egyptiin asti tultiin,
 niin toki faaraoiden haudat on nähtävä.
Tosin ne pyramidit täytyy jättää toiseen kertaan.



 Paikallisia Beduiineja kerjäämässä rahaa. 



 Maasto Egyptissä tosiaan on kuivaa hiekkaa. 
Mutta Luxoriin mentäessä lähemmäksi 
Niiliä tultaessa näimme paljon viljelyksiä.


Ja kaupustelijoita riitti.



Kuninkaiden laaksoon mennessä jo matkalla näimme paljon avattuja hautoja.





Haudoissa oli upeasti tehdyt piirrokset ja tekstit. 
Monessa oli väritkin hyvin tallella.

Haudat oli hyvin suojattu lasi seinillä, turistien uteliailta käsiltä. 
Jokaisessa haudassa oli vartija, 
joka avuliaasti näytti piirroksia ja käytävän "salahuoneita". 
Mutta pois lähtiessäsi olikin käsi ojossa, että rahaa hänen palveluistaan! 

Kuninkaiden laakson sisään pääsyyn oikeuttaa käynti 3:ssa haudassa. 
Mutta kannattaa olla tarkkana ovensuussa olevian vartioiden kanssa. 
Ne leimaa useamman lipun yhtäaikaa "reijittäjällä",
 ja siten saattavat leimata jonkun lipun epähuomiossa 2 kertaan!




Faaraoiden patsaat rivissä Karnakin temppelissä.
Jokainen faarao on omannäköisensä.


Itse en tänne viitsi näitä historian kirjoituksia kirjoittaa,
 mutta yllä mainittu linkki kannattaa lukasta,
 joka on historian opiskelijoiden tekemä työnnäyte. 

mm. Ramses II oli hyvin aikaansaava mies... 


Finksit rivissä.

 Pylvässalin upeat pylväät kuviointeineen 
tekivät kieltämättä vaikutuksen.
Täällä temppelillä olisi helposti saanut päivän 
tai pari menemään,
 kun olisi tutkinut kaikki sopukat.



Niili. 
Suomalaisiin vesiin ja siisteihin rantoihin tottuneena,
 Niilin ympäristä oli saastainen. 
Eikä kyllä niilissäkään tekisi mieli uida.



Punaisen meren upea kristallin kirkas vesi, 
koralleineen ja värikkäinen kaloineen.

Onneksi mukaan sattui oma sukellusmaski kamerani. 
Jolla kerrankin pääsi kuvailemaan,
 kirkkaissa vesissä onnistuneita kuvia.
 




Tosin korallit olivat paikoitellen jo kuolleita. 
Turistivirtaus on ehdottomasti 
aivan liikaa näille koralleille.


Meidän valitsemalla paikallisella matkanjärjestäjällä oli oma valokuvaaja, 
joka kuvasi koko risteilyn ajan retkeen osallistuvia turisteja. 
Veneessä ja veden alla. 

Oli mukava saada matkamuistoksi lähes tunnin mittainen video retkestä. Jossa näki oman perheen sukeltelevan korallien keskellä



 Minulle on kyllä opetettu että korallit ovat herkkiä, 
ja niihin ei saa koskea. 

Mutta minusta kovasti näyttää siltä että kuvan 
sukeltaja porukka SEISOO koralleilla!


Ja veneet ankkuroituivat köysillä koralleihin!


 Aivan ihana Paratiisisaari keskellä merta.













 Punainen tukkani aiheutti ihastusta ja
 ihmettelyä matkan aikana.