Tietoja minusta

Oma valokuva
Pihallani möyrii minun lisäkseni 2 kouluikäistä lasta, mies, Englanninsetteri sekä Amerikan pittbull koirat. Harrastukseni on oman pihan puutarhanhoito, kasvien keräily ja intohimoinen puutarhalehtien lukija. Päivä työkseni olen kukkatarhalla kasvihuoneella töissä. Ja sivutöinäni hoidan ja rakennan muiden pihoja. Blogiani pidän omaksi ja toivottavasti myös muiden iloksi.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Talvilomalla Egyptissä




Monta vuotta sitä tuli haaveiltua, 
että joskus on päästävä käymään Egyptissä.

Nähtävä pyramidit, ne muinaiset rakennelmat.

 Sukeltaa punaisella merellä.

Nähdä ja kokea Saharan loputon aavikko. 


Tänä vuonna oli sen aika, 
pienet mellakat Egyptissä ei meitä pysäyttäneet.

Lapset laskivat jo päiviä,
että milloin me oikein sinne päästään?

Täytyy myöntää, 
että itsellänikin pienet perhoset lentelivät mahassa,
 kun Finnairin ikkunasta nämä vuoret ja aavikot näin.



Hurghada täältä tullaan.


Eläimiä näimme valitettavan vähän. 
Mutta tämä Geggo sulatti sydämeni.



 Hotelliin kirjautuminen ja oman huoneen saanti oli hidasta... 
Mutta ehkäpä se on tämän maan tapa tehdä asioita.

Mutta matkalla koko hotelli alueen läpi meidän huoneelle,
tuli nähtyä hyvin valittu hotellimme:

Jungle Park.


 Ravintoloita oli useita. 
Tässä perheen kanssa mietimme, 
mihin seuraavaksi menisimme 
5 kuvassa olevista vaihtoehdosta. 

Taisimme valita jäskibaarin.

Eli hotelli oli täydenpalvelun hotelli. 
Kaikki alueen ravintolat olivat ilmaisia notkuvine pöytineen. 
Ja ne jälkiruuat... Aivan ihania leivoksia.

Lasten kanssa liikkuessa ja kellottomina. 
(kännykät kun sekoilivat, joten turha niitäkään kuljettaa mukana..)
Ravintoloiden aukioloajat aiheuttivat muutamia riitoja. 

Valitettavasti päivään sattui 2 
  1-2 tunnin pätkää jolloin MISTÄÄN ei saanut ruokaa. 

Ja tietysti just meidän lapsilla aina silloin tuli nälkä.

 

Hotelli alue oli todella suuri. 
Kuulemma noin 4 km on ympärys mitta!

Altaita oli lukuisia samoin Agua Parkissa
 olevia liukumäkiä isoille- ja pienille lapsille.


 Meidän onneksi hotelli ei ollut lähellekkään täysi. 
Asiakkaita kyllä oli, mutta sekaan mahtui hyvin.

Jopa oman auringonotto tuolin,
 sai helposti varattua helposti itselleen koko päiväksi.

Ja mikä parasta, rahat sai huoleti jättää huoneelle säilöön. 
Sillä rahaa ei koko päivänä tarvinnut.
Juomaa ja ruokaa sai hakea niin paljon kun vaan jaksoi.







Meidän lapsilta ei tarvinnut kahta kertaa kysyä, 
että kuka haluaa mäkeä laskemaan?

Altaita oli pitkin hotellin aluetta, 
ja tällaisia pieniä saarekkeita oli myös siellä täällä.


 

 Hotellin alueella oli upea pikku hyvinvointikeskus. 
Oli saunaa, kasvo hoitoja, naamioita,
kuntosalia,  hierontaa unohtamatta. 

Ja ahkerasti he asiakkaita metsästivätkin.



 Tämän kukan nimeä en tiedä,
 mutta vetään aina yöksi lehtensä hauskasti suppuun.



 Puutarhuri työssään. Kukat täällä on hyvin hoidettuna. 
Näin puutarhurina oli mielenkiintoista seurata 
puutarhureiden työskentelyä.
Kun he esimerkiksi isolla porukalla 
kävivät kitkemässä allasalue kerrallan.

Työ oli heillä hyvin verkkaista.
Tosin ei 30 asteen lämmössä juuri jaksa kiirehtiäkkään.


Huonesiivoojan upea aikaansaannos pyyhkeistä.


Jo heti ekana päivänä ihmettelimme ilmassa lentäviä elukoita, 
joita ensin luulimme linnuiksi niiden suuren koon vuoksi.

Mutta tarkemmin katsottuna ne olivatkin sirkkoja. 
Ja meidän Suomalaisiin heinäsirkkoihin verrattuna,
 melkoisen suuria olivatkin.


Seuraavana päivänä sirkat lisääntyivät suurena parvena. 
Ilmassa oli niitä satoja, tuhansia... ei vaan miljoonia.


Palmun oksat keinahtelivat sirkkojen suuresta painosta.


Mutta onneksi hotellilla oli omat torjunta keinot.
Perässä vedettävä kärri, 
josta tuli pakokaasua ja ilmeisesti jotain hyönteismyrkkyä.

Tosin me vanhoina kasvihuonepuutarhureina tiesimme aineen olevan kovaa myrkkyä ja kiiruhdimme sisätiloihin, suljimee ilmastoinnin ja tilkitsimme ovien raot... Suomesta kyseiset aineet on kielletty jo yli 15 vuotta sitten!!

Silloinkin myrkyttäjä suojapukeutui tiiviiseen 
kumipuhuun ja hengitysmaskiin.

Täällä kärrin vetäjät olivat sortseissa ja 
lapset juoksentelivat innoissaan savun perässä...

Ja hyvin se tepsi. 
Seuraavina päivinä allassiivoojilla oli hommaa,
 kun keräilivät kuolleita sirkkoja altaista pois. 

Muistakaa näitä sirkkoja 
EI KANNATA SYÖDÄ 
jos niitä on myrkytelty!!





 Ja kun kerran Egyptiin asti tultiin,
 niin toki faaraoiden haudat on nähtävä.
Tosin ne pyramidit täytyy jättää toiseen kertaan.



 Paikallisia Beduiineja kerjäämässä rahaa. 



 Maasto Egyptissä tosiaan on kuivaa hiekkaa. 
Mutta Luxoriin mentäessä lähemmäksi 
Niiliä tultaessa näimme paljon viljelyksiä.


Ja kaupustelijoita riitti.



Kuninkaiden laaksoon mennessä jo matkalla näimme paljon avattuja hautoja.





Haudoissa oli upeasti tehdyt piirrokset ja tekstit. 
Monessa oli väritkin hyvin tallella.

Haudat oli hyvin suojattu lasi seinillä, turistien uteliailta käsiltä. 
Jokaisessa haudassa oli vartija, 
joka avuliaasti näytti piirroksia ja käytävän "salahuoneita". 
Mutta pois lähtiessäsi olikin käsi ojossa, että rahaa hänen palveluistaan! 

Kuninkaiden laakson sisään pääsyyn oikeuttaa käynti 3:ssa haudassa. 
Mutta kannattaa olla tarkkana ovensuussa olevian vartioiden kanssa. 
Ne leimaa useamman lipun yhtäaikaa "reijittäjällä",
 ja siten saattavat leimata jonkun lipun epähuomiossa 2 kertaan!




Faaraoiden patsaat rivissä Karnakin temppelissä.
Jokainen faarao on omannäköisensä.


Itse en tänne viitsi näitä historian kirjoituksia kirjoittaa,
 mutta yllä mainittu linkki kannattaa lukasta,
 joka on historian opiskelijoiden tekemä työnnäyte. 

mm. Ramses II oli hyvin aikaansaava mies... 


Finksit rivissä.

 Pylvässalin upeat pylväät kuviointeineen 
tekivät kieltämättä vaikutuksen.
Täällä temppelillä olisi helposti saanut päivän 
tai pari menemään,
 kun olisi tutkinut kaikki sopukat.



Niili. 
Suomalaisiin vesiin ja siisteihin rantoihin tottuneena,
 Niilin ympäristä oli saastainen. 
Eikä kyllä niilissäkään tekisi mieli uida.



Punaisen meren upea kristallin kirkas vesi, 
koralleineen ja värikkäinen kaloineen.

Onneksi mukaan sattui oma sukellusmaski kamerani. 
Jolla kerrankin pääsi kuvailemaan,
 kirkkaissa vesissä onnistuneita kuvia.
 




Tosin korallit olivat paikoitellen jo kuolleita. 
Turistivirtaus on ehdottomasti 
aivan liikaa näille koralleille.


Meidän valitsemalla paikallisella matkanjärjestäjällä oli oma valokuvaaja, 
joka kuvasi koko risteilyn ajan retkeen osallistuvia turisteja. 
Veneessä ja veden alla. 

Oli mukava saada matkamuistoksi lähes tunnin mittainen video retkestä. Jossa näki oman perheen sukeltelevan korallien keskellä



 Minulle on kyllä opetettu että korallit ovat herkkiä, 
ja niihin ei saa koskea. 

Mutta minusta kovasti näyttää siltä että kuvan 
sukeltaja porukka SEISOO koralleilla!


Ja veneet ankkuroituivat köysillä koralleihin!


 Aivan ihana Paratiisisaari keskellä merta.













 Punainen tukkani aiheutti ihastusta ja
 ihmettelyä matkan aikana.